Kippuraista elämää

Tänään koitti hieman etukäteen jännitetty päivä eli Turun kansainvälinen koiranäyttely. Jännitystä aiheutti tieto siitä, että Nane pitäisi nostaa pöydälle ja tuomarin pystyä käsittelemään häntä. Ennen joulua pääsimme pöytäharjoittelussa varsin pitkälle ja esimerkiksi hampaiden tutkiminen alkoi sujua hitaasti, mutta varmasti. Kuukauden sisään eläinlääkärin vastaanotosta on kuitenkin tullut liiankin tuttu paikka eikä pöytä hyvästä syystä olekaan enää se maailman paras herkkupiste, etenkään jos joku ulkopuolinen kehtaa lähestyä. Sehän nyt on varsin julkeaa muutenkin, kehdata lähestyä pientä shibaa.

Kuten otsikko kertoo, motivaatio on karannut. Gradun kirjoittaminen ei nappaa, huvita, kiinnosta, motivoi, iske, tai mitään muutakaan. Yhtään. Kirjoittaminen itsessään ei ole ongelma. Koen olevani hyvä kirjoittamaan etenkin tieteellistä tai essee-tyyppistä tekstiä. Ongelmana on aineiston analysointi, jonka olisi pitänyt olla tehtynä jo useampi kuukausi sitten. Tutkimuksen tekeminen ei ole millään tapaa minulle sopiva työmuoto. Olen useimmiten hyvin käytännönläheinen toimija ja liian usein "kaikkimullehetinyt" -tyyppiä. Arvostan suuresti tutkijoita ja tieteellistä tutkimusta, tämän prosessin myötä vieläkin enemmän. Kaikista ei ole tutkimuksen tekijöiksi, kun taas osa on ihan elementissään tutkimuksenteossa. Respect. Motivaation puuttuessa syntyy motivaatio ihan muita asioita kohtaan. Välttelystä tulee suorastaan taiteenlaji. Klassikkokeino on varmasti useille tuttu, siivoaminen. Tausta-ajatuksena ainakin itselläni on, että jos en tee sitä mitä pitäisi tehdä, minun pi...

Kaikki varmasti toivovat, että oma koira olisi koko elämän täysin terve ja koko elämä sujuisi alusta loppuun mukavasti ja ilman huolenaiheita. Kun saimme Nanaen kotiimme, jatkoimme kasvattajan ohjeiden mukaan samalla ruokavaliolla kuin pennut olivat aiemminkin syöneet. Nanae oli veljensä kanssa saanut 50:50 ruokavalion mukaisesti Canaganin pienten rotujen kanapitoista nappulaa ja erilaisia jauhelihoja ja maitotuotteita tai kananmunaa. Hiljalleen lisäsimme ruokavalioon myös hiljalleen Mushin pentupullia, vihanneksia ja palkatessa herkkuja laidasta laitaan. Tein itse myös paljon palkkaukseen herkkuja (mm. kanan sydäntä, paistettua kanaa, kypsennettyä jauheliha+kananmuna seosta). Ehkä kuukauden sisään totesimme, että Nanaella on vatsa niin usein löysällä (ei kuitenkaan ripulilla vaan vaihtelevalla koostumuksella) ettei se ole normaalia. Alkuun epäilin syyksi kanaa ja poistin herkuista kanan ja vaihdoimme nappulan Canaganin toiseen nappulaan, jossa on eri proteiinit. Alkuun vaikutt...

Nanae on luonteeltaan hieman varovainen ja epäilevä tyyppi. Hän usein haluaa ensin seurata tilannetta ja arvioida omia hyötyjään (siltä ainakin omaan silmään näyttää, tuskin menee ihan niin mustavalkoisesti todellisuudessa), ennen kuin osallistuu tai päättää mitä tekee. Etenkin useimmat hoito- ja pukemistilanteet ovat hänestä epämiellyttäviä ja ennemmin poistuu paikalta. Poikkeuksena on tavallisen kaulapannan pukeminen, jonka antaa tehdä nätisti ja kynsien leikkuutilanne, johon kiitää herkkujen toivossa vauhdilla. Moniin tilanteisiin olisi siis saatava luotua tapa toimia, joka helpottaa koiran oloa ja mahdollistaa toimenpiteiden tekemisen ilman pakottamista. Pakko ei toimi yhtään Nanaen kohdalla ja tuskin monikaan shiba toimii pakotettuna ja vain alistuu kohtaloonsa. Tähän asti olemme käyttäneet eniten houkuttelua ja vastaehdollistamista, lisäksi Nanae on oppinut monia asioita vahingossa tai arjen rutiinien kautta. Saimme kasvattajalta vinkin kokeilla omaehtoisuutta koulutuksessa, ...

Juhannuksen jälkeen kesällä 2019 arkirytmi koki muutoksen aivan ihanan karvapallon takia. Vuosien unelma toteutui, kun meille kotiutui pieni shibatyttö Nanae. Pehmeä ja naskalihampainen unelma ryömi suoraan sydämiin ja näytti heti, mistä hänet on tehty. Kaulapannan pukeminen oli ehdottomasti shiba-kiljunnan aihe (pahoittelut naapureille...) ja myöhemmin saman aiheutti mm. tassujen pesu ja kuivaaminen sekä eläinlääkärikäynnit. Äärimmäisen huvittava pieni tyyppi. Eka päivä uudessa kodissa, 9 vko Omakin elämä muuttui uudella tavalla aktiiviseksi, kun pikkupennun kanssa oli pakko käydä usein ulkona, tutustua uusiin paikkoihin, ihmisiin, eläimiin ja kulkuvälineisiin. Nyt isomman pennun kanssa uskon, että uusiin asioihin tutustumisesta on ollut hyötyä, joka näkyy heti. Nanae ei arastele uusia paikkoja tai tilanteita. Hän on kuitenkin pienisuuri epäilijä ja suhtautuu varauksella epäilyttäviin tilanteisiin, esimerkiksi oman elekielen viitatessa hoitotoimenpiteisiin tai valjaiden pukemi...

 Olen pyöritellyt ajatusta blogin perustamisesta jo vuosia, välillä tosissaan ja välillä vain kevyesti lähinnä huvittuneena ideasta. Mistä voisin kirjoittaa? Viime kesä oli käännekohta tälle pohdinnalle ja aloin todella kiinnostua blogin kirjoittamisesta. Eräs pitkäaikainen haave täyttyi ja saimme avomieheni kanssa kotiin maailman ihanimman ja valloittavimman koiranpennun ikinä. Blogi tulee siis varmasti olemaan täynnä kippurantäyteistä koiranelämää, mutta ajoittain haluan varmasti kirjoittaa myös muista oman elämän aiheista. Kahdeksankuisen shibatytön lisäksi elämääni kuuluu vahvasti vielä (toivottavasti mahdollisimman lyhyen) hetken gradu ja opintojen päättäminen, kirjat, netflix, ulkoilu, liikunta, matkustushaaveet ja ylipäänsä tulevaisuuden suunnittelu ja haaveilu. Olen useimmiten positiivisesti elämän kohtaava ja turhan miellyttämishaluinen haaveilija. Opiskelen luokanopettajaksi ja taustalta löytyy lastentarhanopettajan tutkinto. Haaveisiin kuuluu valmistumisen jälk...